NiAs

Lukupäiväkirja

Johdanto

Valitsin kirjan, johon on koottu useita Edgar Allan Poen lyhyitä kauhukertomuksia. Valintaani vaikutti ensisijaisesti, itseasiassa ainoana syynä, kirjan mielenkiintoisena pitämäni lajityyppi; kauhu. Kirjailija oli minulle ennestään tuntematon ja kirjan kannessa seisoo vain kirjailijan nimi, joten nämä eivät vaikuttaneet valintaani. Odotan näiltä tulevilta tarinoilta mielenkiintoisia, ajatuksia herättäviä ja hieman hämmentäviä tuntemuksia ja kokemuksia.

Tietoa kirjailijasta

Edgar Allan Poe syntyi vuonna 1809 Bostonissa, Yhdysvalloissa. Poen isä hylkäsi perheensä tämän ollessa kolmenviikon ikäinen ja kaksivuotiaana tämän äiti kuoli. Poe lähetettiin Richmondiin tupakkakauppias John Allanin luokse, minkä jälkeen he muuttivat Englantiin, jossa hän kävi viisi vuotta koulua. Täältä hän siirtyi vuodeksi opiskelemaan Virginiaan. Menestymisestä huolimatta opiskeleminen kuitenkin keskeytyi Poen suurien pelivelkojen takia. Tämän jälkeen hän ryhtyi armeijan hommiin, josta hänet erotettiin lyhyen ajan kuluttua sääntörikkomuksien takia. Poe voitti tämän jälkeen kirjallisuuskilpailun, jonka avulla pääsi toimittajaksi useisiin kirjallisuuslehtiin. 27-vuotiaana hän avioitui 13-vuotiaan serkkunsa kanssa. 1849 Poe kuoli aivotulehdukseen.

Poe kirjoitti lähinnä runoja ja novelleja. Jälkikäteen hänet tunnetaan kuitenkin kauhukirjoistaan ja häntä pidetään rikoskirjallisuuden edelläkävijänä ja yhtenä varhaisimpana tieteiskirjailijana. Poen suosio oli suurta Ranskassa ja Englannissa ja vasta tämän jälkeen kotimaassaan Yhdysvalloissa. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Varastettu kirje, Marie Rogêt'n salaperäinen murha ja Rue Morguen murhat. Poen mukaan on myös nimetty useassa eri sarjassa edellisen vuoden parhaalle teokselle myönnettävä Edgar-palkinto.

Teos

Hiljaisuus

Tarina sijoittuu Libyassa sijaitsevan Zäire-järven rannalle. Tarinan kertoja toimii päähenkilönä ja hänen nimeään ei mainita. Päähenkilön seisoessa yöllä rannan kaislikossa alkaa sataa, mutta sadevesi muuttuu maahan pudotessaan vereksi. Päähenkilö näkee kuun valossa kallion, johon on kaiverrettu teksti "lohduttomuus". Kallion päälle ilmaantuu mies, joka nojaa päänsä käsiinsä ja katselee alas järven rantaan. Päähenkilö tarkkailee miestä piilosta kaislikosta kunnes aamu alkaa sarastaa. Päähenkilö "manasi levottomuuden kirouksen luonnonvoimiin", minkä jälkeen sade muuttuu myrskyksi. Hänen manatessa uudestaan myrsky loppuu. Sen jälkeen päähenkilö huomaa kallion kirjaimien muuttuneen sanaksi "hiljaisuus". Kalliolla istuneen miehen kasvot ovat kalvenneet kauhusta ja hän nousee väristen seisomaan kalliolle. Mies vain seisoo hiljaa kunnes yhtäkkiä lähtee juoksemaan pois eikä päähenkilö näe häntä enää.

Varjo

Tarina on kertojan, Oinoksen, jättämä viesti, jossa hän kertoo vuosi sitten Ruton pyyhkäisseen maailman. Kertoja ja hänen seitsemän suralaistaan ovat linnoittautuneet Ptolemais-nimisessä kaupungissa sijaitsevaan kartanoon. Heitä ahdistaa ja painaa levottomuus ja tukahduttavuus. Kartanossa he ovat teljenneet ovet ja tukkineet ikkunat ja kuluttavat aikaansa juovuksissa. Yksi Oinoksen seuralaisista, nuori Zoilus, on kuollut Ruttoon ja makaa käärinliinoissa. Hän huomaa laulaessaan oudonmuotoisen varjon heijastuvan verhoihin, joka jonkin aikaa paikoillaan oltuaan etenee ikkunan läpi kohti kuollutta poikaa. Tällöin Oinos kysyy varjolta sen asumusta ja nimeä, johon varjo vastaa olevansa Varjo ja asuvansa lähellä Ptolemaisin katakombeja. Oinos kumppaneineen huomaa, ettei Varjon ääni ollut yhden olennon, vaan suuren joukon. He vapisevat kauhusta tajutessaan, että heidän kuulemansa äänet olivat heidän edesmenneiden ystäviensä äänet.

Soikea muotokuva

Kertoja ja tämän kamaripalvelija murtautuvat yöllä linnaan, koska kertoja on vakavasti haavoittunut. He huomaavat linnan olevan tyhjä, joten he jäävät erääseen taidokkaasti sisustettuun huoneeseen linnan syrjäisessä pikkutornissa. He sulkevat ikkunat ja laittavat nukkumaan, mutta päähenkilö ei pysty nukahtamaan, koska hän huomaa olevansa kummallisen kiinnostunut huoneen tauluista. Hän lukee kynttilän valossa vuoteeltaan löytynyttä huoneen tauluista kertovaa kirjaa myöhään yöhön. Siirtäessään kynttilää lähemmäs kirjaa päähenkilö huomaa nuorta, valoisaa ja kaunista naista esittävän taulun, joka oli jäänyt piiloon sängyn varjon alle. Tämäkin taulu herättää hänessä outoa kiinostusta, ja hän jää katselemaan sitä reilun tunnin ajaksi. Lopulta hän etsii kirjastaan kyseisen taulun. Kirja kertoo, että taulu esittää elämäniloista tyttöä, joka rakastui intohimoiseen maalariin, mutta inhosi yli kaiken taidetta. Maalari halusi maalata morsiamestaan muotokuvan. Vastahakoisesti tämä suostuu, ja maalari alkaa maalata taulua pimeässä tornikamarissa, jonne tuli valoa vain maalauskankaalle. Maalari teki työtään useiden päivien ajan eikä huomannut, miten kolkko valo näivetti neitoa. Neito muuttui päivä päivältä vain alakuloisemmaksi ja heikommaksi. Maalari katsoi enää harvoin malliaan eikä huomannut, kuinka neidon värit siirtyivät tauluun. Lopulta viikkojen kuluttua maalari saa työnsä valmiiksi ja ihastelee, kuinka kauniin ja eläväisen hän siitä saikaan. Kääntyessään rakkaansa puoleen hän huomaa tämän olevan kuollut.

Teoksen arviointia

Vaikkakin teoksen sisältämät tarinat ovat lyhyitä, niistä huomaa selvästi kauhukirjallisuudessa usein esiintyvät elementit, kuten myrskyisät yöt ja vanhat, synkät kartanot ja linnat. Tarinan henkilöistä ja alkutilanteistä kerrotaan vain hyvin vähän, esimerkiksi miksi Soikea muotokuva -tarinassa päähenkilö oli loukkaantunut ja kuka hän edes oli jätetään kokonaan kertomatta. Tarinat loppuvat yhtä yhtäkkisesti kuin alkavatkin ja minkäänlaista tilanteen raukeamista tai jälkiselvittelyä niissä ei ole, vaan tarinat vain päättyvät yleensä jonkinlaiseen kauhistuksen tai järkytyksen tunteeseen, ja tarina jättääkin lukijalle itse pääteltäväksi, mistä on ollut kyse. Kirjoitukseltaan teos on selkeää vaikkakin siitä huomaa 1800-luvun kirjoitustyylin muun muassa kielen vähäisestä runollisuudesta ja henkilöiden lausahduksista.

Kauhukirjallisuutena tarinat onnistuvat tehtävässään kelvollisesti. Osasta tarinoista en löytänyt mitää järkeä (esimerkkinä Hiljaisuus), mutta mielestäni tyyli jättää loppuratkaisu lukijalle itse pääteltäväksi  toimii hienosti. Näiden tajuaminen saa aikaan hivenen verran jännitystä ja jotkin asiat saattavat jäädä mieleen pitkäksikin aikaa. Pidin suurinta osaa tarinoista miellyttävänä lukea ja suosittelen teosta kaikille, joita vain vanhanaikainen kauhukirjallisuus kiinnostaa.