EmOi

Johdanto

Valitsin itselleni kirjan Valkealla varsalla, ruskealla ruunalla. Sen on kirjoittanut Pirkko Arhippa ja lajityypiltään se on jännitysromaani. Kirjani valintaan vaikutti kansikuva, sillä se on värikäs ja herätti siten mielenkiintoni. Kannen lisäksi takateksti oli jännittävän kuuloinen, joten päätin lainata kirjan.

Odotan, että kirjassa tapahtuu yllättäviä juonikäänteitä ja rikoksen selvittämisen myötä tulee paljon uusia epäilyksiä. Luulen, että kirja tulee olemaan jännittävä ja loppuratkaisu ei ole ennalta-arvattavissa. Kirjassa esiintyvät henkilöt vaikuttavat melko tavallisilta, mutta luulen, että heillä kaikilla on omat salaisuutensa, jotka selviävät juonen myötä.

Tietoa kirjailijasta

Pirkko Arhippa (oikealta nimeltään Pirkko Syynimaa) on vuonna 1935 syntynyt dekkari- ja viihdekirjailija ja hänen jännityskirjailijauransa on yksi Suomen pisimmistä. Tällä hetkellä Arhippa asuu Naantalissa.

Pirkko Arhippa kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1955 ja sen jälkeen hän meni opiskelemaan Åbo Akademiin kauppakorkeakouluun. Elämänsä aikana Arhippa on työskennellyt ulkomaankirjeenvaihtajana, kielenkääntäjänä, kulttuurisihteerinä, paikallisradion toimittajana, sekä opettajana. Vuodesta 1966 asti Pirkko Arhippa on ollut vapaa kirjailija.

Arhipan ensimmäinen teos oli Murha on sydämen asia ja se on julkaistu vuonna 1968. Dekkarien lisäksi hän on julkaissut lukuisia naistenviihdeteoksia ja nuortenkirjoja.

Tietoa kirjasta

Valkealla varsalla, ruskealla ruunalla -dekkari kertoo Marista ja hänen todella läheisestä ystävästään Sarista. He ovat tunteneet toisensa lapsuudesta asti ja vuosien myötä heidän ystävyys ei siltikään ole hiipunut. Sari on kuitenkin joutunut sairaalaan hermoromahduksen takia ja toipuessaan sairaudestaan hän pääsi kotiin. Yllättävä käännekohta kirjassa oli, kun Sari löytyi kuolleena makaamasta parvekkeensa alapuolella kivetyksellä.

Mari on järkyttynyt tapauksesta ja epäilee, että Sari on murhattu. Itsemurhaan hän ei voi uskoa, sillä juuri ennen kuolemaansa Sari oli soittanut ja kutsunut hänet kylään. Tällöin Sari oli vaikuttanut erittäin pirteältä ja iloiselta ja kertoi, että kylään oli tulossa eräs toinenkin henkilö. Tämän enempää hän ei kuitenkaan suostunut kertomaan. Sarin kuoltua Mari pyytää apua rikoskomisario Varpu Ahavalta, joka asuu hänen naapurissaan. Varpu uskoo vahvasti itsemurhaan, mutta kiinnostuu silti tapauksesta ja alkaa tutkia sitä. Hänen etsiessään johtolankoja mahdollisista murhaajista, samassa naapurustossa kuolee Riina Kantola, joka löydetään makaamasta kotinsa lattialla. Näiden murhien lyhyt aikaväli herättää kysymyksen, liittyvätkö kuolemat jollain tavalla toisiinsa. Oudot tapahtumat alkavat epäilyttää Maria entistä enemmän, joten hän alkaa salaa Varpun tietämättä tutkia asioita myös itsekseen. Marin tekemät päätelmät Sarin kohtalosta sijoittuu hänen kotikyläänsä, Vaskelaan, jossa hän vietti rauhallisen ja huolettoman lapsuuden. Päätelmien myötä Mari tajuaa, ettei pieni ja huoleton lapsuudenkylä olekaan sellainen turvallisuuden tyyssija, joksi hän sitä aiemmin oli luullut.

Näiden kuolemien rinnalla tarinaan kuuluu oleellisesti Marin ja Sarin keinuhevonen, jolla he lapsuudessaan keinuivat. Mari löytää samanlaisen hevosen taloyhtiön roskalaatikosta ja päättää ilahduttaa tällä Saria. Sari kuitenkin järkyttyy hevosesta ja saa hänessä aikaan yllättävän reaktion. Mari alkaa kuumeisesti miettiä, mistä reaktio olisi voinut johtua ja kirja paljastaa muistelmia hevosesta ja siihen liittyvistä tapahtumista vähän kerrallaan. Sarin traumatisoivat kokemukset keinuhevosesta liittyvät taloon, jossa he tapasivat viettää useasti aikaansa. Marin muistot siellä asuneista Ainista ja Johanneksesta olivat pelkästään hyviä, mutta Sarin puolelta asiat eivät olleet aivan näin.

Henkilökuvaus

Kirjan päähenkilö on Mari Koivisto, joka on hyvin perheläheinen ja pitää erittäin hyvää huolta läheisistään. Hän vaikuttaa todella viisaalta yrittäessään selvittää Sarin kuolemaan liittyviä tapahtumia. Marilla on myös poikaystävä nimeltä Tuomas. Hän on hyvin varovainen, eikä anna Marin kutsua muita miehiä kylään, sillä hän pelkää aina pahinta. Mustasukkainen hän ei kuitenkaan kirjan mukaan ole. Tuomas on luonteeltaan myös hieman äkkipikainen ja suuttuu pienistäkin asioista. Kirjan toinen päähenkilö on Varpu Ahava, joka ottaa Sarin murhan tutkittavakseen. Varpu on huolellinen tutkimuksissaan ja pyrkii ottamaan huomioon pienetkin johtolangat. Kirjassa vuorotellaan sekä Marin, että Varvun näkökulmissa.

Marin ystäviä ovat Sari, Laura, Sanna, sekä Riina, joka on hänen vanha luokkakaveri. Sari on ollut lapsesta asti omillaan pärväävä, sillä hänen äitinsä saattoi olla milloin tahansa humalassa, jolloin oli selvittävä omin avuin. Marin mielestä Sari on ollut heistä aina se aikuinen, mutta Sari kuitenkin joutuu sairaalaan hänen mielenterveysongelmien takia. Päästyään pois sieltä hän kuitenkin vaikuttaa terveeltä ja hyvinvoivalta.

Kirjassa esiintyvät myös Marin vanhemmat, kummitäti Aini, sekä hänen miehensä Johannes. Kirjan henkilöiden todelliset luonteet paljastuvat vasta kirjan loppupuolella, jolloin selviää, että kaikilla on omat salaisuutensa. Kirjassa kaikki henkilöt liittyvät jollain tapaa toisiinsa ja lähes kaikki heistä ovat tekemisissä toistensa kanssa.

Teoksen arviontia

Lukemani jännityskirja yllätti minut positiivisesti, sillä lajityyppi on minulle uusi. Juoni oli kuitenkin mielenkiintoinen ja juonenkäänteet yllättäviä. Kirja on todenmukainen ja kiinnostava, joten se tempaisee lukijan tapahtumien mukaan. Teksti oli hyvin selkeää ja helppolukuista, joten tapahtumissa pysyi hyvin mukana. Kuitenkin ajoittain tapahtumien vaihtuessa pikaisesti meni hetki, ennen kuin pääsi taas mukaan juoneen.

Kirjassa tunnetilat ilmaistiin voimakkaasti, joten se auttoi samaistumaan tilanteeseen. Kirjassa opetuksena oli, että ei kannata luottaa sokeasti edes tärkeimpiin ihmisiin, sillä jokaisella heillä on omat menneisyytensä, jotka eivät välttämättä ole niin valoisia, kuin voisi luulla.

Valkealla varsalla, ruskealla ruunalla -kirjassa asiat kulkevat tapahtumajärjestyksessä, jonka ansiosta tapahtumissa pysyy helposti mukana. Tapahtumien välillä ei kulu pitkiä aikoja, joka helpottaa myös perässä pysymistä. Ainoana ongelmana kirjan seuraamisessa on se, että uusia henkilöitä esitellään melko tiheään tahtiin, jolloin tekstiä täytyy lukea tarkasti pysyäkseen mukana.

Kirja välittää selkeästi alakuloisen tuntoisen ilmapiirin. Tämä ilmapiiri esiintyy selvästi varsinkin kuvattaessa Sarin ja Marin lapsuudenmaisemia, Vaskelan kylää. Kuitenkaan kirja ei jätä surullista tunnetilaa lukijalle, vaan kaikenkaikkiaan kirjasta jäi suhteellisen hyvä mieli, sille rikokset saatiin selville ja syylliset joutuivat vastaamaan teoistaan.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät jännityksestä. Juoni ei ollut lainkaan pelottava, mutta jännitystä ei silti jäänyt puuttumaan. Loppuratkaisu ei ollut lainkaan ennalta-arvattavissa, joten se yllätti minut täysin. Kannatan todella kirjan lukemista, sillä mielestäni se oli melko hyvä ja suosittelen sen lukemista lämpimästi!