RoMa

Aisopoksen tarinoita

Johdanto

Valitsin kirjan Aisopoksen tarinoita, jonka on kirjoittanut Aisopos niminen traakialaissyntyinen orja. Halusin lukea tämän kirjan, koska se sisältää lyhyitä ja mukavia faabeleita eli opettavaisia eläintarinoita. Mielestäni niitä on mukava lukea, sillä ainakin osasta niistä voi oikeastikin oppia ja myös saada nauraa. On myös mielenkiintoista lukea millaisia ajatuksia toisista ihmisistä ja elämästä on ollut 500-luvulla eKr. syntyneillä ihmisillä ja varsinkin sen henkilöllä, joka on ollut orjana. Odotan lukukokemukseltani hyviä opetuksia sisältäviä faabeleita.

Tietoa kirjailijasta

Aisopos eli  noin vuosina 620 - 560 eaa ja hän oli traagialaissyntyinen orja. Hän oli muinaiskreikkalainen satujen kirjoittaja ja erityisen hyvin hänet tunnetaan eläintarinoistaan. Aisopoksen eläintarinoita käytetään edelleen moraaliopetuksessa, sekä lapsille tarkoitettujen satujen, näytelmien ja sarjakuvien pohjana. Toinen Aisopoksen kirjoittama kirja on Faabelit, joka on täydellinen kokoelma moraaleineen. Jokaisessa tarinassa on jokin opetus, oivallus tai vihjaus, joita ihminen joutuu kohtaamaan elämässään. Nämä opetukset, oivallukset ja vihjaukset selitetään tekstien toisessa kappaleessa, jos niitä ei itse ymmärrä. Aisopos sai surmansa Delfoin kaupungissa. Tarun mukaan Aisopoksella oli yliluonnollisia piirteitä ja hän heräsi jopa kuolleista.

Tietoa teoksesta

Kirja sisältää useita lyhyitä faabeleita eli eläinsatuja. Esimerkki tarinoita voisivat olla vaikka jänis ja kilpikonna, sekä vaimo ja kana.

Tarinassa kilpikonna ja jänis nämä eläimet kinastelevat siitä kumpi on nopeampi ja päättävät ottaa kisan. Jänis oli ihan varma, että se on nopeampi ja jäi tien reunaan lepäämään odotellessaan kilpikonnan saavuttavan sitä. Kilpikonna tiedosti hitautensa, mutta päätti kuitenkin yrittää parhaansa. Sitkeän yrittämisen ansiosta se kiirehti jäniksen ohi ja voitti koko kilpailun. Kyseisen tarinan opetuksena on: “Uutteruus voittaa usein lahjakkuuden, johon liittyy velttous.”Eli siis kovalla työllä voit voittaa myös lahjakkuuden. Tarinan päähenkilöitä ovat jänis ja kilpikonna. Sivuhenkilöitä ei ole mainittu ja tarinassa on käytetty kaikkitietävää kertojaa, sekä asiat kerrotaan tapahtumajärjestyksessä.

Tarinassa vaimo ja kana vaimolla on kana, joka munii yhden munan päivässä. Vaimo ajattelee, että jos hän syöttää kanaa enemmän se munii hänelle kaksi munaa päivässä. Mutta kun vaimo antoi kanalle enemmän ruokaa kana lihoi, eikä jaksanut enää munia edes yhtä munaa päivässä. Tarinan opetus on, että “Joka ahnehtii yhä lisää, menettää senkin mitä hänellä jo on.” Ei siis kannata olla liian ahne vaan tyytyä siihen miten asiat jo ovat, mikäli ne ovat edes melko hyvin. Tarinan päähenkilöitä olivat siis kana ja vaimo. Sivuhenkilöitä ei ollut ja tässäkin tarinassa on jälleen käytetty kaikkitietävääkertojaa. Asiat on kerrottu niiden tapahtumajärjestyksessä.

Teoksen arviointia

Teoksen kirjoitusajankohta näkyy muun muassa siten, että kirjan alkuosassa on faabeleita, jotka käsittelevät entisajan kreikkalaisia jumalia. Siihen aikaan niistä kirjoitettiin aika paljon. Teoksen faabeleissa vallitsee opettavainen tunnelma. Osa tarinoista on iloisia, mutta osa taas surullisempia. Kuitenkin kaikki tarinat sisältävät jonkin opetuksen. Kaikkien olisi mielestäni hyvä tutustua kyseiseen teokseen, sillä siitä saa ajattelemisen aihetta.